Parantavin lääke on Rakkaus.
Maailman pahin ja sairastuttavin pandemia on ollut valloillaan jo kauan. Sitä ei paranna lääketiede, ei edes rokotteet. Paras ja parantavin lääke on Rakkaus.Rakkauden oppipolku voi tervehdyttää ja viedä jopa perille.
Kaikenlainen rakastaminen on tarpeellista, että löytää lopulta "oikealle" rakkauden lähteelle. Omistava Rakkaus opettaa erityisen paljon. Se kaventaa yleensä aina näkökenttää. Se nostaa omat kipukohdat ja haavat terävästi esiin. Omistava Rakkaus antaa opetukset tiivistettynä. Se on kuin suurennuslasin läpi porautuva säde polttopisteeseen. Se on kuin suolaa haavaan tai ryyppy raakaa viinaa. Omistava rakkaus on alkuhuuman jälkeen kuin pikkuhiljaa kypsyvä hurrikaani, joka hajottaa voimallaan.
Rakkaudella on monenlaisia pukuja, sillä Rakkaus on kaikkialla. Kyllä, kaikkialla. Kaikilla on käsissään rakkauden pelikortit. Pelon ja sodankin ytimessä on rakkauden siemen, tuo epätasapainoinen, sokea, omistushaluinen, vihan täyttämä rakkaus. Rakkauden epätasapaino ja tukahduttaminen sairastuttaa yksilön ja sitä myötä yhteiskunnan. Siksi kenenkään ei pitäisi koskaan vähätellä yksilön osuutta yhteiskunnan parantumisessa. Omenatkin mätänevät laatikossa yksi kerrallaan. Mätä lähtee liikkeelle kolhusta, epätasapainosta, kun oma rakenne rikkoutuu. Mädät omenat tartuttavat toisiaan. Miten hoitaisimme mädäntyneitä ihmisiä? Tai kokonaista ihmiskuntaa? Yksi ei paranna kaikkia, mutta yksi voi parantaa itsensä. Yhdessä voimme eheytyä. Siksi meidän ei pitäisi koskaan ulkoistaa omia ongelmia muiden käsiteltäväksi. Meidän kaikkien tulee kantaa vastuuta itsestä ja antaa oma osaaminen yhteiseen käyttöön. Antaa tilaa kasvulle ja levolle. Arvostaen ja nostaen, auttaen toinen toisiamme, ei latistaen. Me jokainen olemme osa tätä kaikkea, jollakin tapaa tärkeitä ja merkityksellisiä. Ottakaamme oppia luonnosta. Auringosta,muurahaisista, mehiläisistä, kasveista, vuodenajoista. Kukaan ei yritä olla joku muu. Jokainen tietää mikä on oma tehtävä. Muuttolinnut vaihtavat maata lupaa kysymättä, ilman passia tai viisumia. Rakentavat pesänsä,hankkivat ruokansa, hoitavat poikasensa. Kenenkään tehtävä ei ole hallita alistaen toista. Luonnon kiertokulku on tasapainossa. Siitäkin huolimatta, että siellä syödään toinen toisiaan. Harvemmin kuitenkaan omaa lajikumppania. Poikkeuksiakin on, kuten rukoilijasirkkanaaras, joka tappaa ja syö uroksen joko parittelun jälkeen, aktin aikana tai heti kättelyssä, jos naaras ei pidä sitä sopivana kumppanina. Lohdutuksena kuitenkin, että osa uroksista ehtii paeta.
Tässä kohtaa käy mielessä, että onhan meitä ihmisiäkin täällä pallolla montaa eri rotua. Miksi sodimme ja tapamme toisiamme? Miksi meille on annettu tällaiset aivot? Joidenkin mielestä siksi, jotta kykenemme ilmentämään itseämme eläimiä viisaammin. 🤔?
Ihmisellä on kova into sorkkia luonnon luomaa tasapainoa. Leikkiä ahneuden ja vallan Jumalaa ja luoda uutta järjestystä, joka ilmenee monesti sekasortona. Eikö ihmisen tehtävä olisi löytää " vain" oma yksilöllinen tehtävä yhteiseen hyvään. Kääntää suunta sisään ja löytää sitä kautta polku rakkauden lähteelle, joka palvelisi lopulta meitä kaikkia. Lähelle on yleensä pisin matka.
Tätä pohtiessa soljui mieleeni, että kuka on alkanut määritellä hintalappuja ihmisten taidoille ja osaamiselle? Miksi jonkun kyky ja osaaminen on rahallisesti arvokkaampi, kuin toisen? Tai miksi joidenkin ei tarvitse käyttää omia kykyjään, vaan heille maksetaan täällä olemisesta? Missä kohtaa olemme alkaneet hinnoitella asioita? Joku on alkanut rahastaa meidän osaamisella, josta emme lopulta enää hyödy itse, ainakaan rahallisesti, vaan joku muu vaurastuu osaamisellamme.
Ihmiskunnalla on ollut pitkä matka. Ja matka jatkuu.
Onneksi saamme aina apua ja ohjausta. Mitä luulet, koodaako joku ihmistä viisaampi taho meitä uudelleen? Löytämään sen, minkä olemme unohtaneet? Luulemmeko edelleen olevamme ainoita täällä maailmakaikkeudessa?😉
Se on kuitenkin selvää, että meitä autetaan ja herätellään. Yksi kerrallaan heräämme pikkuhiljaa omaan "tyhmyyteemme", jotta näkisimme todellisen viisautemme. Toimimattomat valtarakenteet alkavat sortua silloin, kun uuden tarvitsee syntyä. Tämä sortuminen tarkoittaa myös yksilöä. Jokaisen omia uskomusjärjestelmiä kyseenalaistetaan nyt vahvasti. Vain sitä kautta tapahtuu yhteinen muutos.
Lopulta pimeys hellittää ja valo laajenee. Soppa on sopivan suolaista. Eikä alkoholi, tai muut huumaavat aineet sammuta ymmärrystä.
Kevät on vahvaa kasvun aikaa! Avaa sydämesi ja anna omalle siemenelle ja silmulle tilaa kasvaa. Omiin mittoihinsa. Olet joka hetki riittävä synnyttämään omaa polkua rakkauteen. Siitäkin huolimatta, että tyytymättömyys ja takatalvi sitä välillä hidastuttaa. Kaikki menee lopulta niin hienosti, kuin uskallat synnyttää elämää, oman luomistyösi mukaan. Uskalla kasvaa, loppuun saakka.💛🙏🌱🌹